Tänä keväänä pitikin aina vaan lykätä & lykätä pihalle menoa, kun lunta tuli vielä Toukokuussakin.
Minusta on kuitenkin todella mukavaa tuolla pihalla möyriä, siitäkin huolimatta, että tämä meitin n. 1,4Ha:n tontti on yhtä kamalaa ryteikköä->kivikkoa & heinää heinän perään, ja niin, sitä saamarin savea!! Tontti pyrkii siis pistämään vastaan aina mun aikaansaannoksilleni->eipä täällä juurikaan mikään tunnu kasvavan, nurmikkokin on voikukakko, ei nurmikko. Mulla ei edes peukalot viherrä, mutta toivon, että Rakas Mammani tuolta pilvenreunalta mua auttelee:) Hänellä olikin sadoittain sisäkukkia & puutarha täynnä kauniita perennoja, tarkoituksena onkin haalia tänne noita samoja lapsuudestani tuttuja perennoja. On se jännä, kuinka muistan vieläkin, että missä mammalla oli mitäkin kukkaa- vaan ne onkin niitä hyviä muistoja ne; keväällä koulujen loppuessa mamma kävi aamulla tekemässä mulle & veljelleni kauniit, isot kukkakimput puutarhansa aarteista, ja vietiin ne sitten opettajille, kun toiset toivat lahjojaan & ruusujaan, tuntui, ettei näitä meidän kukkia arvostettu -mutta ainakin minä arvostin. Tärkeintä ei ole lahjan rahallinen arvo, vaan se tunne ja ajatus sen mukana.
Pihalla puuhastelua on vuosien varrella rajoittanut sekin, että, kun toinenpuolisko on sanonut, että tämä lähestulkoon koko tontti myllerretään (kaivetaan salaojat, tie uusiksi yms.), niin eihän tänne mitän ole mihinkään uskaltanut istuttaa, tympii! No, tilanne edelleenkin sama, ei ole tietä uusittu (maksaa ihan sikapaljon!), ja salaojat odottelee kaivamistaan, vaan siitäkin huolimatta olen jotain pientä piipertänyt, ilo oli suuri, kun viime kesänä istuttamistani kukista edes osa oli jäänyt henkiin talven aikana:D
Suunnitelmissa on vaikkajamitä, haaveilen satumaisesta puutarhasta, jossa yhdistyy metsä & mummolaromantiikka... Siinä piisaakin haaveilemista!
Tälle tontille ei siis edelliset asukkaat ole tehneet oikeastaan mitään, kaikki on tehtävä nyt sitten, on tuossa toki muutama herukkapensas, jotka saattavatkin olla talon rakentajien jäljiltä, eli ties kuinka monta kymmentä vuotta vanhoja. Voi, kun olisivat istuttaneet aikoinaan omppu- & luumupuitakin; rakastan vanhoja kauniita omenapuita, ja ihanaa, jos olisi omasta puolesta mehutarpeita. Me yks syksy istutettiin 3 omppupuuta, vaan myyrät söi niistä 2kpl, joten, eipä tuosta yhdestä sitten mitään iloa ole, kun ei ole pölyttäjiä:( Tulevaisuudessa meillä tulee olemaan PALJON erilaisia hedelmäpuita, sen olen päättänyt!
Tykkään tuosta Pionista todella paljon; se tuntuu vuosi vuodelta kasvavan yhä isommaksi & isommaksi, on tänäkin vuonna yli metrin korkuinen, eli pikkumies jääpi pituudessa toiseksi:) Harmi, että kukkii vaan todella lyhyen aikaa, tässäkin kuvassa kukat nuutuneen näköisiä, kun kaipaavat aurinkoa (satanut monta päivää).
Viime vuonna istuttamani ruohosipuli & raparperi ovat kukassa->en sitten malttanut napsia noita kukkia raparpereista pois, ja ovatkin sitten jääneet pieniksi, noiden vieressä oleva raparperi onkin oikein potrassa kunnossa, joten kohta pitääpi tehrä piirakkaa:)
Pikkumiehen hommia hakea äitille ruohosipulia & pilkkoa se:)
Poimulehti on vaatimattomuudessaan kaunis kukka, varsinkin silloin, kun kerää itseensä vesipisaroita. Näitä kasvaa meillä pitkin voikukakkoa, ja vuosi sitten siirsin jokusen kukkapnekin laitoja kiertämään, pitää siirrellä näitä tänä kesänä vielä lisääkin jonnekkin, ennenkuin jäävät toisenpuoliskon/kaivurin jalkoihin.
Ja tässäpäs vielä äitin pikkuapulaisen ottama kuva. Tykkää tutkiskella pihan ihmeitä innokkaasti:)
Kommentit