Tässä yksi yö sitten tein taikinaa, ja sain seuralaisiakin...
Kuva on tosi huono, sain sen hädintuskin otettua, kun taas yökötti moinen otus! Kissa siis hyppi oven takana, että haluaapi sisälle, no, päästin. Sitten takaisin keittiöön tullessani ihmettelin, että mitäs se nyt noin mahdottomasti mouruaa, ja selkisihän se sitten siinä vaiheessa, kun tipautti tuon onnetoman myyrä-reppanan lattialle. Taitaa meillä noita olla paljon tänä kesänä, kun on vähänväliä moinen suussa, ainut hyvä puoli on se, että noi myyrät ei sitten seuraavana aamuna ole oksennettuna jonnekkin-> kissat ei näet syö myyriä, kun maistuvat pahalle. Oli taas pakko saara rohkeutensa kasattua, ja napata toi tyhjään maitopurkkiin & kuskata pannuhuoneen pesään... Meinaa välillä ottaa koville noiden kissan tuliaisten kanssa, kun osa niistä on vielä elossakin, joten mua hirvittää & ällöttää entistä enemmän-> olen aina pelänny ihan älyttömästi hiiriä & rottia. Ja vielä, kun olen älyttömän eläinrakas, niin surettaahan nuo, kun osa tosiaan vielä hengissä vaivaisina piipittävät tuskissaan. No, onhan tuo kissaherra saanut kiitettävästi noita täältä vähennettyä->kissa on kyllä ehdoton hankinta, jos maalla asusteleepi!
Jätin valmiin taikinan yöllä kelmun sisälle jääkaappiin, ja aamulla sielläkin oli jonkin sortin hiirulainen käynyt...;D
Parin uunillisen jälkeen totesin, että kyllä pitääpi ottaa vanha kunnon perintömuotti käyttöön, ei muuten kyllä tule kukan kukkaa. Hyvässä piparimuotissa on siis syvään uurretut muodot, näissä vasta ostamissani ei ole. Kukista piti Juhannuksen kunniaksi tulla sini-valkoisia (mulle Juhannus on aina sini-valkoinen), mutta koska ei sitten löytynytkään sinisiä suklaarakeita, niin tulikin sitten pääosin pastellisävyisiä kukkasia:) Useimmissa päällä valkosuklaata, jota oli 3levyä varattuna, mutta loppujenlopuksi olikin sitten vain kuorrutukseen käytettävissä 2...Ja tähän kohtaan kuuluupi sitten sellainen punasteleva ukkeli;)
Poitsu osallistui koristeluun myös.
Kommentit